Kisoista palautuva urheilija, muista nämä!

Kirjoitus on julkaistu Fitnessurheilija-lehdessä.



Järki mukana treenissä


Kun energiansaanti ruokavaliossa lisääntyy, niin hiki lentää taas treenissä, pumppikin löytyy ja pahin dieettiusva on lähtenyt pois päästä. Tässä kohtaa kannattaa olla kuitenkin tarkka, vaikka olo onkin osittain kuin uudestisyntyneellä.


Lihasten insuliiniherkkyys on yleensä hyvä dieetin jälkeen. Hiilihydraatit löytävät nätisti lihassolun sisään ja nesteen määrä lihaksessa lisääntyy. Lihakset ”kasvavat” silmissä ja rautaa saa laittaa tankoon. Nyt on energiaa treenata -siistiä! Lihasmuistin ansiosta dieetillä mahdollisesti hieman huvennut lihasmassakin palautuu kohtuullisen nopeasti takaisin. Fiilis on taas se, että ”Nyt kulkee ja taotaan!”.


Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että keho olisi valmis välttämättä samoihin treenivolyymeihin ja -tehoihin, kuin ennen kisadieettiä tai sen kovimmassa rumbassa. Tämä dieetin jälkeinen ”vauhtisokeus” ei tarkoita sitäkään, että keho olisi kovinkaan yhteistyökykyinen uusien lihaskilojen valloittamiseen, kun kisapalautuminen on vielä kesken.


On tavallista, että dieetin aikana tietyt lihaskasvulle tärkeät hormonitasot laskevat ja niiden palautuminen voi viedä yleisen nyrkkisäännön mukaan saman verran aikaa, kuin itse kisadieetti on kestänyt.


Testosteroni on tärkeä lihaskasvuun vaikuttava hormoni sekä miehillä että naisilla. Lisäksi optimaaliset estrogeenitasot edesauttavat myös naisten lihaskasvua. Kisadieetillä kohonneet stressihormonitasot (kortisoli) vievät myös aikaa normalisoitua. Korkeat kortisolitasot heikentävät lihaskasvua sekä rasvanpolttoa.



Psyykkinen palautuminen


Ensimmäisen kohdan ”vauhtisokeus” yhdistettynä kovaan motivaatioon ja haluun olla ensi kerralla parempi (tietenkin mahdollisimman pian), voi jossain määrin vääristää tunnetta omista psyykkisistä resursseista sillä hetkellä. Kisadieetti on aina kova rutistus ja vaatii jonkinlaista itsensä ylittämistä, elämän tarkkaa organisointia ja ”laser focusta” (lue: putkinäköä). Vaikka rakas harrastus antaakin paljon, kyllä se myös ottaa. Uskallan väittää, ettei ole kovin montaa urheilijaa, jolla ei objektiivisessa tutkimuksessa löytyisi jonkinlaista tarvetta/suositusta psyykkiselle palautumisjaksolle kisan jälkeen.


Ei kannata ahnehtia liikaa kerralla. Muuten work out onkin yhtäkkiä burn out. Elämässä tapahtuvia asioita emme aina voi hallita, mutta voimme hallita sitä, miten kunnianhimoisesti tai raadollisesti piiskaamme itseämme. Kilpaileminen haastaa ja kehittää urheilijaa myös psyykkisesti. On suositeltavaa huomioida mieli ja sen kauden mukainen harjoittaminen ennen kisoja kuin kisojen jälkeenkin.



Uskalla päästää irti


Psyykkisen palautumisen ja motivaation kannalta voi olla hyvä päästää irti ainakin hetkeksi kisa-ajatuksista. Helposti voi kuitenkin tuntua siltä, ettei uskalla irrottautua henkisesti siitä ”fitness-kuplasta”, jossa on elänyt viime kuukaudet. Tuosta syvimmästä kuplasta, johon liittyy kisakunnossa oleminen ja ravinnon punnitseminen pilkuntarkasti 24/7, ei saa mielestäni tulla liian iso osa identiteettiä. Kisakunnossa ei voi olla ympäri vuoden ja vaakakin voi mennä rikki. Kuinkas sitten suu pannaan, heh?


On tärkeää päästä käsiksi siihen versioon itsestä, joka olisit myös ilman fitness-harrastusta. Siihen ”kivijalkaversioon”, josta käsin matkaat kohti tavoitteitasi elämässä yleensä. Fitness ja siinä itsensä kehittäminen on vain yksi niistä tavoitteista. Älä pelkää, elämäntapasi on ja pysyy. Olet varmasti happotestannut sen jo monesti eri olosuhteissa!



Muistuta itseäsi siitä miksi treenaat


Kisadieetin edetessä ja syventyessä, urheilijan polku tavallaan ”kapenee”. Treeni, ruoka, lepo, läheiset, velvoitteet. Näiden asioiden kanssa tasapainotellaan. Väsy ja nälkä on jokaisella kisaajalla läsnä ainakin loppumetreillä. Seuraava ateria on palkinto ja etenkin se, kun saa sunnuntaiaamuna hilloa riisipuuroon ja vähän muutakin extraa valmentajan määrätessä tankkauksia. Seuraavasta ateriasta ja tankkauksesta tuleekin helposti se ”seuraava lyhtypylväs”, jolle jaksaa painaa. ”Kyllä kovan treenin jälkeen maistuu, nyt olen ansainnut!”


Osa urheilijoista voi väliaikaisesti ehdollistua syömiseen palkintona siitä, että on jaksanut dieetata kovaa ja jaksaa treeneissä. On normaalia, että kisaaja kulkee osan matkaa pienessä sumussa ruoka lähes jatkuvasti mielessä. Ajatus saattaa vaeltaa myös aiheissa, kuten ”Sitten kisan jälkeen syön sitä, tätä ja ainakin tota!”


Kisan jälkeen on hyvä muistuttaa itseä siitä, että nyt syödään kehittyäksemme. Lautaselle ei ”ansaita” täytettä polttamalla paljon kaloreita, kuten kisadietillä, vaan nyt aineenvaihduntasi ja tuleva kehityksesi ansaitsevat niitä -rakennusaineita. Ajatus siitä, mikä treenin ja ravinnon rooli on tässä kohtaa urheilijan polkua, on pidettävä kirkkaana mielessä. Nyt ei enää vain pelkästään polteta kaloreita, vaan nyt käytetään kaloreita kehittymiseen! Hyvä valmentaja osaa muistuttaa urheilijaa tästäkin asiasta samalla, kun kisadieetistä hidastunutta aineenvaihduntaa palautellaan järkevällä suunnitelmalla. Tästä Markku Tikka kirjoitti viime numerossa (Syöminen ylimenokaudella).


Rentoudella ja järjellä kovia tuloksia,

Antti



3 views0 comments